MUUTOS ELINTAVOISSA SAI MINUT ELÄMÄNI KUNTOON

Olen ikinuori, Ravintoasiantuntijat.fi-opiskelija Paimiosta. 

Avaan tässä artikkelissa hieman oman elämäni käänteentekevistä positiivisista muutoksista. Niiden kautta olen saanut nauttia aktiivisesta ja hyvästä elämästä ja ennen kaikkea olen saanut sairauteni sellaiseen kuntoon, että voin nauttia enemmän elämästä. Kun olin 30-vuotias, harrastin säännöllisesti painia ja kuntosalia. Painoni oli silloin 105 kg (pituus 188 cm). Terveysongelmia ei ollut siihen mennessä juurikaan ollut. Kun ylitin 30 vuoden rajapyykin, alkoivat suolisto-ongelmat. Jatkuva ripuli johti veriripuliin ja terveyteni alkoi huonontua, kun elimistö ei saanut tarvitsemiaan ravintoaineita imeytettyä. Kävin luonnollisesti lääkärissä. Itse asiassa, kävin eri lääkäreiden vastaanotoilla 4 vuoden ajan.

Olin suolistotähystyksessä, josta selvisi diagnoosi; paksunsuolentulehdus eli Colitis. Colitis ulcerosa (krooninen koliitti) on tulehduksellinen paksusuolen sairaus, joka sijaitsee tavallisesti sekä paksusuolen että peräsuolen alueella. Tavallisimpia oireita ovat ripuli, veriuloste ja vatsakivut. Diagnoosi tehdään tähystyksen ja koepalojen avulla. Sairautta hoidetaan länsimaissa yleensä lääkkeillä ja vaikeissa tapauksissa leikkauksella.

Lääkityksenä Colitikseen minulla oli Asacol, Dipentum ja kortisoni. Lääkkeiden tulokset olivat huonoja ja ongelmat vain pahenivat. Kun paksusuoli lähenteli kuoliota, alettiin harkitsemaan leikkaushoitoa. Tällöin painoni oli 78 kg ja hemoglobiini 80. Normaalisti hemoglobiini oli minulla 165, joten olin aika kaukana terveistä päivistä.

Tässä vaiheessa sain vinkin ravitsemuskirjasta, jossa mainittiin krooninen paksusuolen-tulehdus ja sen parantaminen ruokavaliolla. Se oli käännekohta elämässäni. Kaksi viikkoa uuden ruokavalion aloittamisesta oireet hävisivät. Se oli uskomatonta, että niin pienessä ajassa sain niin erinomaisia tuloksia. Tämä oli kuitenkin hyvä esimerkki itselleni siitä, kuinka vastaanottavainen ihmisen elimistö on kun poistetaan ongelman aiheuttaja.

Myöhemmässä vaiheessa olen saanut myös toisen diagnoosin; Valkojäkälä (latinaksi Lichen sclerosus et atrophicus, LSA). Se on ihon sidekudoksen sairaus, jossa ihon kollageeni- ja kimmosäikeet rappeutuvat ja verisuonisto kärsii. Sen syytä ei tunneta. Sitä pidetään yleisesti autoimmuunisairautena. Tähänkin asiaan toimi parhaiten luonnon-mukaiset vaihtoehdot, ymmärrys kehoa rasittavista tekijöistä ja tilanteen korjaaminen sairautta hylkiväksi.

ENTINEN JA UUSI ELÄMÄ

Entisessä elämässä söin ”normaalia” kotiruokaa, niin kuin Ravintoterapeutti suosittelee eli virallista ruokapyramidia noudattaen. Lääkärikin sanoi, että ravinnolla ei ole mitään merkitystä sinun sairauteesi, joten oletin, että näin sitä täytyy sitten elää. Terveyskirja, jonka luin kertoi kuitenkin aivan päinvastaista sanomaa. Joten kun en saanut hyviä tuloksia virallisista ohjeista, oli loogista kokeilla toista keinoa. Kun olin ensimmäisen kerran kaupassa uusien ohjeiden kanssa, aikaa meni lähes tunti ja tuloksena oli vasta yksi porkkanapussi. Oli siis ison muutoksen paikka. Siitä alkoi elämänmittainen kokeiluni. Ensimmäiseksi piti suunnitella koko kaupassakäynti uudelleen, koska kaikki vanhan mallin tuotteet pitikin nyt jättää hyllylle. Kauppaan jäivät siis mm. Maksalaatikot ja vastaavat valmisruokapaketit, jauheliha, peruna, lihaleikkeet, spagetti, pasta, valmiskastikkeet, kana- ja riisiruoat. Tilalle ostoskoriin löysivät tiensä kasvikset, hedelmät, kasvisproteiini kuten Tofu, pähkinät ja siemenet. Koska tuntui hankalalta yhdistellä ruoka-aineita oikein ilman ruoansulatus ongelmia, jätin myös kaiken eläinproteiinin pois. Tämä, päätös oli jälkikäteen ajateltuna virhe, koska eläinkunnan tuotteissa on, oikein käsiteltynä omat hyvät puolensa. Tänään mennäänkin 12 kananmunan päivä vauhdilla. Olin kasvisyöjä kuitenkin 10 vuotta ja sairauteni oli oireeton. Sitten ongelmat palasivat uudestaan. Olin taas samassa lähtöpisteessä ja veriripuli alkoi uudestaan. Tilanne yllätti täysin, koska olin jo unohtanut koko sairauden.

Taas taisteltiin sairauden kanssa kolme vuotta. Ryhdyin hakemaan lisää tietoa, kuuntelin monia asiantuntijoita ja kokeilin paljon uusia juttuja ruokavalioon sekä erilaisia hoitoja. Vastaan tuli paljon turhauttavia ajanjaksoja ja välillä sairaus tuntui vievän voiton. Alkoi usko oikeiden keinojen löytämiseen hiipua ja yksin en olisi välttämättä jaksanut viedä paranemis-prosessia loppuun saakka. Jossain vaiheessa sitten palat loksahtivat paikoilleen ja tajusin kokonaisuuden merkityksen. Tuli täydellinen käännös ajattelumaailmaan. Elämä opetti että ravinto on vain yksi tärkeä osatekijä. Vinkiksi voisin sanoa että, stressinhallinta näyttelee erittäin isoa osaa kokonaisuudessa.

Ravintotottumuksissa tuli jälleen kerran suuri muutos. Eläinproteiinit otettiin taas käyttöön, joka tarkoitti kalan ottamista ruokavalioon. Sen sijaan punainen liha ei ole kuulunut edelleenkään ruokavaliooni yli 20 vuoden jälkeen. Sen olen oppinut kuuntelemalla kehoani. Kuten tiedätte, kaveriporukassa voi joskus helposti joutua (kuitenkin vain ruokavalion suhteen) pahoille teille, kuten pikaruokaravintolaan :) Siellä valintani voi olla Fetasalaatti oliiviöljykastikkeella ja ilman valkoista vehnäpatonkia.

OMA KOKEMUKSENI

Elimistön tulehdustila voi olla jatkuvaa ja ”hiljalleen kytevää” eli matala-asteista tulehdusta (nyt tiedostan aiheuttajat). Tulehdus on aina elimistölle epäedullinen. Monesti tulehdus voi johtua huonosta ja vääränlaisesta ravinnosta, tupakoinnista ja stressistä. Mikäli se johtuu näistä, tulehduksen taso ei ole välttämättä läheskään yhtä korkealla, kuin vakavan infektion aikana. Lievästi koholla olevan CRP:n mittaamiseen käytetään ns. herkän CRP:n mittaamismenetelmää. Hs-CRP saattaakin olla paras tulehduksen mittari ja mitkä elämäntapamuutokset auttavat sitä vähentämään.

Liikuntatottumuksien muuttaminen oli yksi tärkeä käännekohta toipumisessani. Raskaan ja kevyen liikunnan suhdetta piti muuttaa. Nykyään harrastan ihan normaalisti liikuntaa, samoilla tehoilla kuin ennenkin, ilman ongelmia. Kiipeilystä ja maastopyöräilystä on tullut osa elämän-tapaani ja uutta ajattelumaailmaa, samanhenkisten kavereiden kanssa, jossa suositaan terveitä elämäntapoja. Näillä lajeilla on positiivinen vaikutus mielen ja stressin hallintaan.  

Kalliokiipeilystä on tullut yksi stressin hallintakeinoistani. Kalliosta kun tarttuu kiinni, kaikki murheet häviävät ja pää tyhjenee. Parhaimpia kokemuksiani elämässä on ollut kiipeilymatka Lofooteille, Pohjois-Norjaan. Siellä onkin tullut käytyä useamman kerran. Olosuhteet ovat Lofooteilla hyvin luonnonmukaisia. Silloin kalastetaan, syödään marjoja ja juodaan vuoristosta raikasta purovettä. Kun vielä uidaan puhtaassa ja vilpoisessa merivedessä, on kokemus täydellinen. Näiden päälle nukutaan vielä raikkaassa ulkoilmassa. Kahden viikon elämys-matkan jälkeen elimistö on kuin uusi ja virtaa täynnä.

 Maastopyöräily on minulle mukava ja vauhdikas tapa liikkua luonnossa. Siinä saa käyttää lihasvoimaa ja painovoimaa hyödyksi. Pyöräilyssä mieli lepää ja samalla Suomen kaunis luonto tulee tutuksi. Lisäksi siinä voi liikkua oman kunnon mukaan.

Liikunnan lisänä pidän yhtä tärkeänä totaalista paikalleen pysähtymistä ja ajatuksiin syventymistä. Yksi tapa missä se on mahdollista, on avantouinti. Toki se käy myös sosiaalisesta tapahtumasta. Hormonit hyrräävät jo avantoon mennessä, jos pelkää kylmää vettä. Avantouinnin aikana vapautuneet stressihormonit eivät kuitenkaan jää käyttämättä, kuten usein henkisen jännityksen aiheuttamassa stressitilanteessa, vaan uimari käyttää ne elimistön puolustustaistelussa kylmää vastaan. Hormonipitoisuudet laskevat kylmässä vedessä ja uimari kokee, että henkisen jännityksen aiheuttama stressi jäi avantoon.

Tästä kokonaisuudesta on tullut elämäntapa. Pystynkin kokemuksien ansiosta antamaan toimivia ohjeita kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa niin kiipeilystä, liikunnasta kuin ravitsemuksestakin. Sen takia käyn Ravintoasiantuntijat.fi koulutusta, jotta saan täydennettyä ravinto-/hyvinvointi-tietämystäni. Opiskelu on koko elämän mittainen projekti jonka tiedon ansiosta pystyn nauttimaan harrastuksistani täysillä. Suosittelen sinullekin!

Reippain terveisin!

Kai Kiviranta Ravintoasiantuntija-opiskelija

kai.kiviranta@gmail.com